Lautasliinojen ABC – lautasliinaetiketti ja 7 tapaa taitella servietit

Kuinka taitella lautasliinat juhlapöytään? Poimi tästä mahtavat vinkit lautasliinojen taitteluun ja kattava tietopaketti lautasliinojen historiasta ja etiketistä.

Lautasliina on helppo tapa luoda vaihtelua kattaukseen ja tehdä siitä kulloisenkin juhlan mukainen. Alle on koottu helpot videot lautasliinojen käyttö- ja koristeluohjeista, joita voi helposti hyödyntää myös kotona. Mehitähti vaatii
kattajalta hiukan aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta esim. eleettömän tyylikäs aalto syntyy vaivattomasti laadukkaista lautasliinoista. Kurkista alta ohjevideot!

Seitsemän lautasliinavinkkiä juhlapöytään – näin onnistut!

Pompom

Käsillä tekevän kattajan unelma on pompom. Se vaatii hiukan viitseliäisyyttä, mutta helpon ohjevideon
avulla onnistuu varmasti ja palkitsee: lautasliinapallot juhlapöydän ylle ripusteltuina luovat
vastaansanomatonta juhlan tunnelmaa isäntäväelle ja vieraille.

Mehitähti

Haluatko tehdä vaikutuksen vieraisiisi? Tässä on lautasliinakoristeen ohje juuri sinulle! Jo muutama
sesongin tai lempiväreilläsi tehty ihana mehitähti luo luksustunnelmaa kattaukseen ja mehitähdet säilyvät
hyvin myös tuleviinkin juhliin, kun säilytät ne huolellisesti.

Koristelasit

Rennot juhlat tulossa? Koristelasit ovat hauska tapa juhlistaa pöytää, kun juhla on iloinen. Esimerkiksi
vappuun tai kaveri-illallisiin helppo ja hauska kattausvinkki, johon saa vaihtelua värikkäillä ja erilaisilla
lautasliinoilla. Hyödynnä trendivärit! Myös lasit voivat olla erilaisia.

Karuselli

Isoihin juhliin, joissa on paljon vieraita, kaivataan sekä käytännöllisyyttä että näyttävyyttä. Viimeistellyn
kattauksen ilmeen luo karuselliksi asetellut laadukkaat lautasliinat.

Aalto

Joskus vähemmän on enemmän ja yksinkertainen on kaunista. Aalto on tyylikäs ja moderni tapa asetella
lautasliinat ruokapöytään ja onnistuu silloinkin, kun on kiire.

Koristeruukku

Unohtuivatko juhlapöydästä kukat? Ei hätää, eri värisistä lautasliinoista kootut ruukut ovat helppo tapa
asettaa lautasliinat tarjolle ja koristaa pöytää tyylikkäästi.

Oksa

Kevät ja heräävien puiden hurma! Oksakoriste vaatii jonkin verran vaivannäköä, mutta muutamakin
kauniisti taiteltu keväinen lautasliinaoksa luo suloisen vuodenajan ilmettä kattauksiin.

Lautasliinaetiketti – näin lautasliinaa käytetään oikein

Tiedätkö, mikä on lautasliinan perimmäinen tehtävä? Lautasliina eli servietti on kattauksen viimeistelevä
koriste, jota käytetään suun pyyhkimiseen ja vaatteiden suojaamiseen.
Lautasliinan on tarkoitus suojata vaatteita. Istuessamme pöytään avaamme lautasliinan ja asetamme sen
syliimme. Tätä tarkoitusta varten lautasliinan on oltava riittävän kokoinen ja paksuinen. Postimerkin
kokoinen liina ei suojaa ollenkaan ja ohut liina taas ei kestä roiskeita.

Lautasliinaan pyyhitään suupielet. Pyyhintää varten liinassa pitäisi olla sopivasti imukykyä. Liian
koristeellisesti painetun liinan imukyky on häivytetty. Sopivan pehmeään liinaan on mukava pyyhkiä
suupielet.

Lautasliinat ovat koristeita, jotka viimeistelevät kauniin kattauksen. Tilaisuuteen tai teemaan sopivat värit ja
kauniit taitokset vievät kattauksen visuaalisesti uudelle tasolle ja tekevät kattauksesta elämyksen.

Tietoa servieteistä.

Lautasliinan tarina 1500-luvulta tähän päivään

Lautasliinoja alettiin käyttää 1500-luvulla. Koska syötiin sormin, käsiä pyyhittiin pöytäliinaan. Erillisiä
lautasliinoja alettiin käyttää pöytäliinojen säästämiseksi. Lautasliinan malli saatiin käsipyyhkeestä. Uudet
innovaatiot omaksuttiin ensin alkuun ruhtinashoveissa ja ylimystön parissa.

Varhaiset lautasliinat olivat pitkiä ja kapeita. Arvohenkilöillä oli oma liinansa ja sitä pidettiin joko
vasemmalla käsivarrella tai olalla. Muut vieraat käyttivät yhteisiä liinoja, jotka ulottuivat parin kolmen
henkilön polville. Pitkä lautasliina voitiin kattaessa asettaa toisesta pitkästä sivustaan lautasten alle ja
kääntää toinen reuna suojaamaan niitä katosta tippuvilta roskilta, noelta ja hyönteisiltä, varsinkin jos
kattaus tehtiin paljon ennen aterian alkamista.

1600-luvulla pöytäliinoissa käytettiin reheviä barokkiaiheita. 1700-luvulla raamatulliset aiheet jäivät pois ja
käytettiin mielellään vaakunoita. Rokokoo toi mukanaan kukka- ja köynnösaiheet. Lautasliinat eivät olleet
aina neliöitä. Edelleen käytettiin myös usean hengen yhteisliinoja.

Toinen maailmansota muutti myös kattamisen

Kattaminen muuttui perusteellisesti toisen maailmansodan jälkeen: valkoisten liinojen valta-asema katosi.
Yleinen kanssakäyminen ja seurustelu muuttui vapaammaksi ja epämuodollisemmaksi. Arkiateriat syötiin
keittiönpöydän tai keittiöön liittyvän ruokailutilan pöydän ääressä pöytäliinana käytännöllinen vahakangas.
Arvostettu ja palkittu suomalainen muotoilu ilmestyi ruokapöytiin 1950-luvulla. Kun uusissa astioissa
korostettiin monikäyttöisyyttä ja yhdisteltävyyttä, pöytätekstiileiltä odotettiin, että ne sopivat tyyliltään ja
väreiltään astioihin ja laseihin. Lehdissä annettiin ehdotuksia ja ideoita uudenlaisiin kattauksiin ja
kehotettiin ennakkoluulottomasti kokeilemaan omaakin mielikuvitusta.

Ohjeet lautasliinojen taitteluun.

Lautasliinoista pöydän koristeita

Lautasliinoja oli alettu käyttää nimenomaan sormien pyyhkimistä varten 1500-luvulla, koska siihen aikaan
oli tapana syödä sormin. Sitä mukaa, kun haarukan käyttö yleistyi ja tavat siistiytyivät 1600-luvulla, arveltiin
lautasliinojen katoavan tarpeettomina. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lautasliina sai uuden funktion
pöytäkoristeena. Ranskalaisessa tarjoilu- ja kattaustavassa oli tapana täyttää koko pöytä kymmenin
ruokalajein ja astioin sekä monenlaisista syötävistä ja ei-syötävistä massoista valmistetuin koristefiguurein.
Tähän joukkoon liittyivät lautasliinat, joista taiteltiin mitä fantastisimpia rakennelmia, elämiä ja lintuja. Ne
oli tarkoitettu vain silmän iloksi, ei suun eikä sormien pyyhkimiseksi. Ne korjattiin pois aterian jälkeen ja
voitiin taas tuoda uudelleen esiin seuraavissa juhlissa. Ruokailijoille katettiin toiset lautasliinat käyttöä
varten.

Yksilöidyt lautasliinakoristeet jokaiselle vieraalle 1800-luvun porvaris- ja hienostokodeissa

Ruokapöytäkulttuurin monipuolistuessa 1800-luvulla astiastot ja ruokailuvälineistöt tulivat runsaimmiksi ja
lautasliinatkin saivat komeampia muotoja. Käytösoppaissa ja keittokirjoissa neuvottiin taitosmalleja.
Jokaiselle pöytävieraalle voitiin tehdä erilainen taitos tai ainakin naisille ja miehille erilaiset. Tietyt taitokset
sopivat tiettyihin tilanteisiin. Monimutkaiset taitokset edellyttivät suuria, vähintään 70 x 70 cm, joskus jopa
110 x 110 cm kokoisia, erittäin kovaksi mankeloituja liinoja.

Hopeiset lautasliinarenkaat, joihin lautasliinat pujotettiin pöydästä noustessa, ilmestyivät
porvarisperheiden ruokapöytiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Niiden tehtävä oli säästää liinavaatepyykkiä:
lautasliinoja saattoi käyttää useita kertoja, jos jokainen kykeni tunnistamaan omansa. Saman asian ajoivat
kankaiset lautasliinataskut. Joissakin perheissä oli tapana vaihtaa sunnuntaisin kaikille perheenjäsenille
uudet lautasliinat.

Taitetut lautasliinat kuuluivat vielä 1930-luvulla juhlapöytiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen tavat
muuttuivat. Kangas- ja pesuainepula yksinkertaistivat kattauksia ja paperi hyväksyttiin lautasliinojen
uudeksi materiaaliksi. Paperiset lautasliinat jäivät pysyvästi ruokapöytiin ja niiden valikoimat laajenivat
jatkuvasti. Juhlavissa tilaisuuksissa käytettiin edelleen kankaisia lautasliinoja.

Aivan 1900-luvun lopulla heräsi uusi kiinnostus perinteisiin kattaustapoihin. Materiaalit ovat kehittyneet ja
kertakäyttöisistä lautasliinoista on tullut hyväksytty, nykyisin jopa suositeltu kattaustuote. Puuvillan viljelyn
ongelmat on tiedostettu ja niitä on vaikea ohittaa. Myös hankintaketjujen toivotaan olevan läpinäkyviä ja
siksi lähellä tuotettuja tuotteita suositaan entistä enemmän. Pohjoismaisista metsistä valmistetut
kertakäyttöiset lautasliinat ovat entistä useammin ravintolankin valinta.

Teksti: Anne Ekberg/Fiblon
Lähde: Grönholm Kirsti, Koivisto Kaisa,Kumela Marjut, Tamminen Marketta 2005: Pöytä koreaksi. Kattauksen ja pöytätapojen historia
Kuvat: Fiblon

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.